Nyt se on sitten niin, että niin se vain on.

Postilaatikossa oli kirje Jyväskylän yliopistolta: minulle on myönnetty apuraha. E-reseptitililläni odottaa pari minulle kirjoitettua eksoottisempaa rokotereseptiä, että muistaisin käydä lunastamassa ne. Jyväskylän-kämppäni alkaa pikkuhiljaa tyhjentyä tulevan alivuokralaisen tieltä. Jätin jopa kämppikselle viestin, että kaikki jälkeeni jättämäni ruuat saa syödä, jopa äidin pakastemustikat! Puolen vuoden epäuskoisen odottelun jälkeen lähden kuin lähdenkin vaihtoon.

Mutta siihen on vielä, eikun hups, enää, vajaat kaksi kuukautta. Ennen sitä täytyy vielä nauttia kesästä Joensuussa ja mökillä, tehdä rutosti töitä ja voi hitsi se viisumihakemuskin.

linjan päässä,

Anni