Minä ja toinen vaihtaritoverini olemme Jyväskylän yliopiston ensimmäiset vaihto-opiskelijat San Marcoksen yliopistossa. Tunnen siis olevani vastuussa kertoa hieman, että mikä tämä paikka on, mitä täällä tehdään ja miten. No olihan jo aikakin. Hiphei, sain nimittäin Jyväskylästä sekä Liman San Marcoksesta luvan jatkaa vaihtokauttani toisellekin lukukaudelle!
 |
| Universidad Nacional San Marcos, sosiaalitieteiden laitos |
Kaikkien lähteideni mukaan (eli tietenkin San Marcoksen täysin puolueettoman ja nuhteettoman väen mukaan) olen tulkinnut, että Universidad Nacional Mayor de San Marcos on koko Amerikan, eli siis sekä Pohjois- että Etelä-Amerikan, vanhin yliopisto. Tämä ianikuinen sivistymislaitos näki päivänvalon 12. toukokuuta 1551 jK hujakoilla. Tarkoitukseni ei ole nyt pitkästyttää historiahöpinöillä, mutta jätän tähän nyt kuitenkin linkin espanjankielen taitoisille uteliaille. Ja tuossa enkuksi.
San Marcos on Perun suurin ja johtava julkinen yliopisto, joka on maan tasolla arvostetuimpia ja samalla yliopisto johon on luultavasti kaikkein vaikeimmat pääsykokeet. San Marcoksessa on vuoden 2014 laskennan mukaan 30 979 opiskelijaa, joista kandidaatinopiskelijoita (pregrado) vuonna 2010 oli 28 645 päätä ja maisteriopiskelijoita (postgrado) 8520 päätä. Vertailun vuoksi: vuonna 2012 Helsingin yliopistossa oli kaiken kaikkiaan 36 201 opiskelijaa ja Jyväskylän yliopistossa vuonna 2013 oli noin 15 000 opiskelijaa. San Marcos on iso yliopisto, mutta ei suinkaan Liman ainut - se on vain yksi kymmenistä.
(kaikki luvut Wikipedia)
Tämä opinahjo on työllistänyt minua vaihtokauteni ajan siinä määrin, että blogin kirjoittamiseen käytettävissä oleva aika on ollut kortilla. Siis ihan oikeasti isoäidin sota-ajan ruoka-apuun verrattavissa olevalla annostelukortilla.
Lukukausi täällä on hieman erilainen Suomen järjestelmään verrattuna. Lukuvuosi alkaa maaliskuussa, eikä elokuussa milloin minä aloitin opintoni. Lukukaudet jaetaan parittomiin (I) ja parillisiin (II) lukukausiin, joista parittomat kestävät maaliskuusta heinäkuuhun ja parilliset elokuusta joulukuuhun. Eteläisen pallonpuoliskon sijaintinsa vuoksi Perussa vuodenajat ovat 'väärinpäin' ja siksi kesäloma on täällä tammikuusta maaliskuun alkuun asti.
Opiskelen siis sosiaalitieteiden laitoksella antropologiaa ja sosiologiaa. Tietääkseni kaikki kurssit kestävät kokonaisen lukukauden, ja pituutensa ja laajuutensa vuoksi niihin kuuluu kaksi koetta: yksi lukukauden puolivälin tienoilla ja toinen kurssin päätteeksi. Minun tapauksessani jokaisen kurssin suoritukseen kuuluu 5-10 sivun essee tai monografia. Antropologian kursseihin kuuluu usein artikkelitiivistelmiä, yhdelle kurssilleni joudun tekemään 15 tiivistelmää. Ihan totta, viisitoista. Sosiologian kurssille teemme 3 kirjaan pohjautuvaa ryhmätyötä, joista teemme powerpoint-esityksiä ja tiivistelmän. Vaikka kirjatenttejä ei tietääkseni ole, niin opiskelu painottuu itsenäiseen lukemiseen, ja luennoilla yleensä vain kuunnellaan opettajaa ja yritetään pysyä puheen peressä muistiinpanoja hätäisesti raapustaen, tai joskus keskustellaan luennon teemasta yhdessä opettajan kanssa. Useimmat opettajat yleensä vain luennoivat ja saattavat kirjoittaa muutaman avainsanan taululle (käsialalla josta saa vaivoin selvää). Teknologiaa, kuten powerpointteja ym. käytetään harvoin. Olen sitä mieltä, että luennoitsijat ovat varsin taidokkaita luennoimaan eri teemoista, mutta itse pitäisin enemmän siitä että käytettäisiin monipuolisemmin erilaisia oppimismenetelmiä ja aktivoitaisiin enemmän opiskelijoita vaikka keskustelemaan keskenään teemoista. Yliopiston infrastruktuuri tai teknologia (ja eritoten vessat) eivät todellakaan ole vimpan päälle, mutta olen oikeastaan positiivisesti yllättynyt opetuksen laadusta.
Sosiaalitieteiden laitoksella on ehkä 3-5 vaihto-opiskelijaa lukukausittain, joten olemme aika harvinainen näky kursseilla ja nähdäkseni käy todella hyvä tuuri jos sattuu toisen vaihtarin kanssa samalle kurssille. Tuleepahan tutustuttua perulaisiin, heh! San Marcos on julkinen yliopisto, eli se on kaikille opiskelijoille ilmainen. Hakijoita on paljon, ja koska vain pieni prosentti hakijoista pääsee sisään, opiskelijat ovat yleensä ottaen todella motivoituneita ja ahkeria pahkeria. Opiskelijakaverit ovat iloisia ja mukavia ja monet ovat olleet kiinnostuneita vaihto-opiskelijoista, ja näin ollen paikallisiin tutustuminen on ollut mutkatonta. Mitään hurjia opiskelijabileitä ei tietääkseni ole kuin harvakseltaan, ja ainakin meidän laitoksella ollaan melko rauhallisia. Mistään todella eläväisestä bilekulttuurista ei siis ole kyse. Eipä useimmilla olekaan rahaa tuhlattavaksi asti. Jotkut opiskelijat käyvät toisten tiedekuntien juhlissa.
Yliopistolta löytyy jonkin verran harrastetoimintaa joista osa on maksullisia ja osa ilmaisia, minä kävin ilmaisilla salsatunneilla kielten laitoksella. Informaatiota ei vaan niistä ole tyrkyttäen tarjolla joten omatoimisuus on valttia. Yliopiston kuoro koostuu opiskelijoista sekä opettajista, ja tarkoitukseni on käydä hieman katsastelemassa ja kuulostelemassa sitä seuraavalla lukukaudella. Ainakin urheiluryhmiä, kuten itsepuolustuslajeja, aerobiciä ja jalkapalloa on myös tarjolla. Perinnetansseista löytyy ainakin marineroa ja afroperulaista tanssia.
Yliopiston sisäinen politiikka on nähdäkseni vielä jokseenkin lapsenkengissä. Olen vain vaihtari enkä todellakaan tiedä kaikista yliopiston sisäisistä tapahtumista, mutta opiskelutovereideni mukaan opiskelijat eivät pääse tarpeeksi vaikuttamaan yliopiston päätöksentekoon. Yliopiston johto, opettajat ja opiskelijat muodostavat kolmijakoisen hallinnon. Opiskelijat ovat siis yksi kolmasosa päätöksentekijöistä. Opettajat ja yliopiston johto pyrkivät usein vaikuttamaan opiskelijavaalien ehdokkaisiin ja merkittävät tehtävät pysyvät usein vanhoilla ja vaikutusvaltaisilla persoonilla jotka suosivat henkilöstön vaihtuessa kavereitaan. Korruptio on ikävä sana mutta sitä esiintyy myös San Marcoksessa. Hiljattain vaihtunut rehtori oli surullisen kuuluisa korruptiohuhuista. On varsin tavallista, että opiskelijat valtaavat tiedekunnan tai muita yliopiston rakennuksia protestoidakseen yliopiston lukuisia epäkohtia, ja tämän seurauksena henkilökunta ei välttämättä pääse työpaikalleen, oppitunteja saatetaan perua, yms. Opiskelu San Marcoksessa on kuitenkin turvallista, enkä ole kokenut oloani uhatuksi ja kaikki oppituntini on tähän asti pidetty rauhanomaisista protesteista huolimatta. On muistettava, että Peru on kehittyvä maa, jossa inhimillistä epätasa-arvoa ja köyhyyttä esiintyy vielä huomattavasti. Kaikki ei vielä toimi jouhevasti, ja monissa valtion tarjoamissa palveluissa on puutetta rahasta. Vaikka San Marcos on maan johtavia yliopistoja, ei se julkisena yliopistona ole todellakaan rikkain. Näin ollen San Marcokseen saapuvalta vaihto-opiskelijalta vaaditaan toisinaan kärsivällisyyttä.
Suosittelen kaikesta huolimatta San Marcosta vilpittömästi kaikille latinalaisessa amerikassa opiskelusta haaveileville, koska olen tyytyväinen ainakin oman tiedekuntani toimintaan. Vaihto-opiskelussa ei ole ainakaan minun kohdallani kyse vain hienoimmasta yliopistosta ja maineikkaimmasta opetuksesta nauttiminen, vaan se on kaikki kokemukset kokonaisuudessaan, jotka karruttavat elämänkokemusta. Täällä sosiaaliteteiden laitoksella ollaan ainakin politiikasta ja vaikuttamisesta kiinnostuneita! Tällaista varmaan oli Suomessakin 70-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti